Paulo Coelho - Yksitoista minuuttia

Nuori brasilialainen nainen nimeltä Maria tarttuu tarjottuun tilaisuuteen ja lähtee Sveitsiin töihin. Työ ei ole ihan sitä mitä Maria kuvitteli, hän aloittaa yökerhossa tanssijattarena. Yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa ei kuitenkaan oikein suju ja hän menettää työpaikkansa. Ehdittyään kuitenkin jo sopeutua Sveitsiin ja opittuaan ranskan kielen, Maria päättää jäädä Sveitsiin vielä hetkeksi tienaamaan rahaa. Hän hakeutuu mallitoimistoon, mutta päätyy lopulta toiseen, hyvin arvostettuun ja hyvämaineiseen yökerhoon prostituoiduksi. 

Maria oppii taas nopeasti työn ja sopeutuu siihen hyvin. Häntä kuitenkin ahdistaa yksinäisyys, jota hän yrittää kadottaa lukemalla ja kulkemalla kaupungilla. Eräänä päivänä, eräässä kalliissa kahvilassa, kuuluisa taiteilija haluaa maalata kuvan Mariasta. Siitä alkaa molemminpuolinen romanssi. Samaan aikaan Maria saa myös vakioasiakkaakseen erään herrasmiehen jota kiehtoo sadomasokismi.

Monitasoinen ja älykäs kirja, joka kertoo hyvin uskottavasti prostituoidun elämästä. Vasta kirjan loppusanoista luen tarinan pohjautuvan todellisuuteen. Kirjassa pohditaan yksinäisyyttä ja seksin merkitystä, vaikka tapaa joka päivä uusia ihmisiä ja on heihin hyvin läheisessä kontaktissa. Rakkautta ja sen puutetta. Seksiä ja seksiä.

****

Jarkko Tontti - Jacasser

Runokokoelma kertoo Jacasser nimisen miehen elämästä, kirja on tarina hänestä. Jacasser on ranskaa ja tarkoittaa lörpöttelijää. Kokoelma onkin melkoista lörpöttelyä. Lörpöttelyä Jacasserin elämästä. Monitahoista, hieman epäselvää ja raskasta. Silti jollain tapaa koukuttavaa ja valtavan mielenkiintoista. Tykkäsin, kun sama henkilö kulkee läpi kirjan, vaikka jokainen runo onkin yksilö. Ironiaa, historiaa, ja yksityiskohtia. 

***

Salvador Dali - Neron päiväkirja

Jo kirjan kannessa on teksti "Ainoa ero hullun ja neron välillä on siinä, että minä en ole hullu." Missä menee hulluuden ja nerouden raja. Ovatko hullut neroja? Ovatko nerot hulluja? Dali maalasi surrealistisia tauluja, joita ei hänen aikanaan ymmärretty. Dali ei kuitenkaan masentunut kritiikistä, vaan jopa riemastui maalaamaan aina vain erikoisempia ja surrealistisempia teoksia, mitä enemmän häntä kritisoitiin. Hän uskoi vakaasti omaan nerouteensa ja ainutlaatuisuuteensa. 

Kirja antaa Dalista hullun ja hieman omahyväisen kuvan. Ainoa jota hän tuntuu arvostavan on hänen vaimonsa Gala. Galan uskomattomuutta ja rakkauttaan häneen Dali toistaakin useasti. Uskon omahyväisyyden kuitenkin johtuvan siitä, että kirja on päiväkirja, jota Dali kirjoitti pääasiassa itseään varten. Onhan hän myös taiteilija.

****