Ensimmäinen kuunneltu äänikirjani! Jollei lasketa lapsuuden satukasetteja. Ollessani yksin kotona ja puuhastellessani jotain keskittymistä vaativaa, tarvitsen jotain taustameteliä. Käyn usein kahviloissa tekemässä koulutehtäviäni, sillä on jotenkin helpompi keskittyä, kun ympärillä on ääntä. Ulkopuolinen ääni pitää mut paikallani, eivätkä ajatukseni lipsu muihin asioihin. Musiikki on viime aikoina tuntunut liian paksulta ja monimutkaiselta, ja olen kaivannut yksiselitteistä puhetta. Olen kuunnellut paljon myös podcasteja, paneelikeskusteluja ja haastatteluja, mutta ne ovat liian lyhyitä ja sitten menee taas aikaa, että etsin uutta kuunneltavaa. Silmäni ovat myös olleet väsyneet ja kipeät, niin en ole pystynyt lukemaan, vaikka olisin kovasti halunnut, niin äänikirja oli pelastus myös siihen. Äänikirjoja löytyy aika nihkeästi, sillä en ole valmis maksamaan niistä paljoa, kun mieluummin kuitenkin luen itse ja käytän rahani fyysisiin kirjoihin. Siksi aloin kuunnella tätä kirjaa, Jussi Valtosen Siipien kantamat, vaikka perinteisenä kirjana tuskin olisin tähän tarttunut.
Alkuun oli vaikea keskittyä kuuntelemiseen. En päässyt juoneen mukaan ja tunnin jälkeen aloitin alusta. Pian kuitenkin opin miten kuunnella ja tarina vei mukanaan ja aika kului huomaamatta kuunnellen ja virkaten. Kirjassa, varsinkin alussa oli paljon yhtäläisyyksiä Riikka Pulkkisen Raja-teoksen kanssa. Molemmissa kirjoissa lukion äidinkielen opettajalla on suhde oppilaansa, nuoren lukiotytön kanssa.
Juhani on lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka ihastuu melkein ensisilmäyksellä oppilaaseensa Marianneen. Marianne on toisen lukiovuotensa alussa muuttanut Yhdysvalloista takaisin Suomeen. "Hän on ihminen jonka kanssa haluaa olla samaa mieltä, vaikka olisi erimieltä." He jakavat yhteisen kiinnostuksen kirjoihin ja kirjoittamiseen ja alkavat pian tapailla koulun ulkopuolellakin. Vaikka Marianne on varhaiskypsä ja sanavalmis, hän on kuitenkin nuori tyttö ja Juhanin omatunto kolkuttelee ja järki sanoo ei. Velvollisuuden tunnossaan Juhani ryhtyy suhteeseen ikäisensä Marjutin kanssa, jonka hän eräällä mökkireissulla tapaa.
Esillä ovat nuoruus, vanheneminen, moraali, sairaus ja kuolema. Kirja oli uskottava ja helposti kuviteltavissa todeksi. Varsinkin Juhani hahmona oli realistinen. Marianne hieman etäisempi, eikä hänestä oikein saanut otetta. Kiva lisä olivat lukuisat viittaukset eri kaunokirjallisiin teoksiin, joista yhtään en tosin ollut lukenut. Ehkä pitäisi. Mieleen jäi varsinkin Marja-Liisa Vartion Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö, jonka ehkä tämän takia haluan lukea.
"Syyllisyys, osoittaako se, että on jo ajauduttu väärille raiteille, vai onko huono omatunto nimenomaan moraalin tae, joka varmistaa, ettei mitään väärää pääse tapahtumaan?"
Tammi 2015
Lukija: Jukka Pitkänen
Kesto: 6h 47min
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti