Siri Hustvedt, Kaikki mitä rakastin

Takakannessa luvataan "Niin vaikuttava etteivät muut kirjat tunnu hetkeen miltään." Luettuani sivuja toiselle sadalle meinasin melkein jättää kirjan kesken. Tartuin siihen useasti ja se tuntui joka kerta kankealta. En tiedä johtuiko se kun outoudesta kun luin kirjaa tälläisenä minikirjana, vai siitä etten päässyt kirjaan mukaan huonon keskittymiskykyni takia. Päätin kuitenkin joka kerta vielä yrittää, sillä olin kuullut tästä kirjasta vain ylistystä, enkä oikein osaa jättää kirjoja kesken. Vaikka jättäisinkin, palaan niihin kuitenkin myöhemmin.

Puolen välin kohdilla olin kuitenkin niin koukussa, että luin lopun melkein siltä istumalta. Leo ja hänen vaimonsa Erica ja poikansa Matt asuvat Leon parhaan ystävän Billin, tämän vaimon ja pojan Markin kanssa naapuruksina. Tarina kulkee heidän ympärillään New Yorkissa. Bill on taiteilija ja Leo taidehistorioitsija, Violet tekee tutkimusta Salpetrieren hysteerikoista. (Luen juuri Anna Kortelaisen kirjaa Levoton nainen, jossa kerrotaan juuri samoista naisista. Mielenkiintoinen yhteensattuma.) He kaikki elävät jollain tapaa mukana taidepiireissä ja kirjassa on paljon kulttuuria. Erilaista kirjassa oli tapa selittää taideteoksia. Niitä kuvailtiin sanoin hyvin tarkasti ja ne kykeni melkein näkemään. Tämä on niitä kirjoja joista on parempi olla tietämättä liikaa ennen lukemista, joten en kerro enempää. Koskettava, surullinen, itkettävä, hymyilyttävä.

Luin tosiaan ensimmäisen kerran Miki-kirjan. Se on Otavan ja Jongbloed bv:n (Alankomaat) kirjaformaatti, joka on pienikokoinen, kevyt ja painettu ohuelle paperille. Kuten kuvastani näkyy kirjaa oli helppo kantaa mukana pienessäkin käsilaukussa. Olen tainnut aiemmin aloittaa samaa kirjaa, myös tällä formaatilla, mutta muistan jättäneeni sen kesken koettani kirjan muodon hankalaksi. Kirjastossa kaikki muut kappaleet tätä kirjaa olivat lainassa, joten olin pakotettu ottamaan tämän kappaleen. Nyt kuitenkin vauhtii päästyäni ei kirjan formaatilla tuntunut olevan suurta merkitystä. Haluan kuitenkin mieluummin lukea perinteisen kokoisena kirjana, ellen sitten ole lähdössä matkalle, jolloin matkatavaroita vähentääkseni tämä olisi loistava vaihtoehto!

Englanninkielinen alkuteos: What I Loved 2003

Suomentanut: Kristiina Rikman 2007

Miki-kirjana ilmestynyt 2013

Sivuja: 852

****

Liisa Tuimala - Käsitöillä ei elä

Kuva lainattu kirjan tekijän blogista

Liisa Tuimala on Nouseva Myrsky -korubrändin kehittäjä. Olen seurannut hänen blogiaan jo monta vuotta. Siitä asti kun hän oli vielä kaikenlaisia sekalaisia juttuja näpertelevä käsityöharrastelija, samanlainen kun minä nyt, tähän päivään jolloin hänellä on selkeästi oman tyylisensä ja tunnistettava brändi ja korualan yritys.

Kirja painottuukin paljon imagon rakentamiseen ja yhtenäisen, tunnistettavan ilmeen tärkeyteen. Oikeasti keskitytään oikean yrityksen perustamiseen, ei minkään sivutoimen tai harrastelun. Yrityksen, jonka ansiosta käsitöillä voi elää. Kirjassa käsiteltävät asiat eivät ole mahdottomia saati vaikeita. Suuri osa tuntuu lähes itsestään selviltä niistä luettuani. Oli kuitenkin tarpeen lukea niistä jonkun toisen kirjoittamana ja jonkun toisen kokemuksen kautta. Kaikkea ei tule aina itse ajatelleeksi. Sain myös vahvistusta omille epävarmoille ajatelmilleni. Monet kohdat sanotaan hyvin napakasti ja jäin ajattelemaan, että onko kyseinen tapa ainoa oikea. Ainakin se on käytännönkokemuksen kautta hyväksi ja toimivaksi todettu. Tietenkin teen omat ratkaisuni yrittäjänä ja kokeilen asioita itsepäisyyttäni, kantapään kauttakin väistämättä. Lukemalla tämän saatan kuitenkin väistää monet kuopat.

Olin lähes tietämättäni kaivannut juuri tätä kirjaa. Lisäksi se tuli juuri oikeaan aikaan, haaveillessani ja hieman jo suunnitellessanikin omaa käsityöyritystä. Kuten kannesta näkee, usein kuulee sanonnan "käsitöillä ei elä". Niin olen itsekin ajatellut ja ajoittain luopunutkin koko ajatuksestani. Olin kuitenkin jo päättänyt yrittää ja tämän kirjan lukeminen vahvisti päätöstäni ja antoi uskoa.

Lisäksi kirja tarjotaan ilmaiseksi! Arvostan tätä todella ja olen hyvin kiitollinen. Tämän kaltaista avuliasuutta ja yhteisöllisyyteen kannustamista kaipaisin nykymaailmassa enemmän. Uskon kirjan auttavan monia käsityö- design- tai taidealan yrityksestä haaveilevia. Tiedän monia käsityöalan yrittäjiä, mutta periaatteessa en tiedä yhtään miten he ovat tiellensä päätyneet, kuinka hyvin he menestyvät ja olisiko heillä mahdollisesti antaa vinkkejä aloittelevalle yrittäjälle. Tästä kirjasta sain monia vastauksia ja aion lukea tätä tulevaisuudessa myös uudelleen.

Kyseinen kirja oli ensimmäinen e-kirjana lukemani kirja. En ole hirveästi innostunut niistä. Pidän enemmän perinteisistä versioista. Tämä kuitenkin oli sopivan pituinen ja napakka. Ei turhaa jaarittelua vaan otteessaan pitävää asiatekstiä, joten lukeminen sujuin ongelmitta lähes yhdellä istumalla.

Kirjan latauslinkin saat täältä:

http://www.kasitoillaeiela.fi/
2015
Sivuja: 26

****

Stephen Fry, Virtahepo

Runoilija Ted Wallace saa potkut työstään teatteriarvostelijana sopimattoman käytöksensä takia. Samaan aikaan hän tapaa kummityttönsä Janen, jota ei ole nähnyt ristiäisten jälkeen. Jane on vakavasti sairas, ja hän pyytää Tediä lähtemään maaseudulle, kartanoon ottamaan selvää mitä siellä tapahtuu. Kartanossa asuu Tedin pitkäaikainen ystävä, jonka pojan kummisetä hän myös on. Kartanon väki on myös Janen sukulaisia. Jane ei suostu kertomaan mitä pitää tutkia, hän kertoo sen kyllä selviävän.

Vetävä kirja pitää otteessaan juuri tällä arvoituksellisuudella. Lukijana odotin koko ajan uusia paljastuksia ja yritin arvailla loppuratkaisua. Yllätyin silti. Todella erikoinen kirja! En ole lukenut mitään tämän kaltaista. En ole varma onko se hyvä vai huono asia. Menikö kirjan puolivälin erikoisuus liialliseksi? Mietin, että miksikä fantasiakirjallisuudeksi tämä nyt yhtäkkiä muuttui? Lopussa kaikki tietenkin selvisi ja oletettaen Tedillä oli vastaus kaikkeen. Tedin persoonallisuus tulee kirjassa vahvasti esiin ja lukija pystyy melkein näkemään edessään neljäkymppisen, mahakkaan, katkeroituneen ja riettaan miehen vahvoine mielipiteineen. Kirjan nimi Virtahepo viittaa häneen.

Tätä ei kannata suositella kovin konservatiivisille ihmisille, eikä siveyden sipuleille. Kielenkäyttö on ronskia ja monet tapahtumat seksuaalissävytteisiä. Suosittelen silti kaikille, jotka haluavat lukea jotain erilaista ja erikoista!

Englanninkielinen alkuteos: The Hippopotamus 1994

Suomentanut: Titia Schuurman

Atschi! -pokkari 2013

Sivuja: 335

****